En ole itkenyt elämässäni edes kenenkään kuolemaa, niin paljon kuin olen itkenyt Saanan ja minun suhteeni loppua.

Vaikka siinä oli mitä tahansa vaikeuksia, joista olen puhunut jo aiemmin tarpeeksi, niin en minä osaa luopua rakkaudesta.

Eihän maailmassa ole mitään niin suurta kuin rakastamisen antaminen toiselle, ja nyt kun minulta on viety tuo maailman kaunein asia, niin minä itken.

Mutta en minä ole surkea, enkä edes epäile sitä. Minä olen vain lohduton sen tulevaisuuden näyn kanssa, ettei siinä ole Saanaa.

En selviä siitä, koska olen huono selviämään ylipäänsä eroista ja aina ne vievät minut lähelle koko elämän merkityksen ajattelemista.

Aina päädyn siihen, että ilman rakkautta ei ole mitään. Mutta koska jälleen aion jatkaa juorujen kirjoittamista ja lopettaa oman elämäni katsomisen, suurelta osin ja niin kysyn taas;

Mutta olettekos kuulleet näitä.

Julkaisija Metropoli, pvm 20.12.2011 Julkkikset ·

Blogeja en ole saanut kaikki takaisin edes googlen välimuistista. Osan kyllä, mutta ilman kuvia ja täysin muuttuneessa formaatissa.

Tämän tehtyään hän julkaisi sivullani seuraavan tekstin, puhelin numeroineen ja sai aikaan puhelinhäirinnän. Olen tehnyt asiasta rikosilmoituksen kunnianloukkausena ja asia etenee kohti tuomioistuinta. Tässä Saanan laatima teksti blogisivuilleni:

“Hei, Olen paha ja ilkeä Jussi. Olen kiusannut Saanaa ja pistänyt vastoin hänen lupaansa hänestä ilkeitä kuvia ja videoita nettiin. En tajua edes hävetä saati pyytää anteeksi. Siksi voitte soittaa minulle ja haukkua minut, tässä puhelinnumeroitani:

Terveisin Jussihirviö Ps. Pidän nuoresta pillusta (slurps), joten kaikki (mielellään alle 15-vuotiaat sakkolihatytöt), tulkaa luokseni niin namusetä pääsee kuvaamaan teitä! Olen syyhymonsteri.

Julkaisija Metropoli, pvm 24.12.2011 Viihde · 1 Kommenttia

Arto Bryggare itki aina kun ei voittanut tai pärjännyt urheilukilpailuissa siksi että hän oli tosissaan. Kyllä hän kiroilikin, mutta se on niin tavallista että vain itkeminen kannattaa mainita.

Arton itkeminen oli kuitenkin niin pelottavaa, ettei siihen parannut mennä lohduttamaan. Varsinkaan sellaisen ihmisen joka ei kykene samaistumaan maailman parhaan valkoisen pikajuoksijan todellisuuteen.

Siis mitä kaikkea hän oli joutunut tekemään voittaessaan itsensä pohjoisissa olosuhteissa, kilpakumppaneiden harjoitellessa itsestään selvissä lämpimissä paikoissa. Bryggare veti vesikelkalla saunan muurinpadassa sulattamaansa lunta kiehuvaksi vedeksi ja sulatti sillä parin, kolmen aidan matkan tartania.

Piikkarit hän vaihtoi jalkoihinsa samassa kopissa jossa muut vetivät jalkoihinsa hokkarit ja menivät pelaamaan jääkiekkoa. Arto voitti helsingin yleisurheilun mm-kisoissa hopeaa ja Los Angelesin olympialaisissa pronssia.

Minusta Arto ei itkenyt koskaan turhaan.

Minun Isäni itki öisin sitä ettäoli tappanut sodassa “velivenäläisiä”. Sitä saamani kokemuksen ja Isän raakojen sotakertomusten vuoksi minun oli mahdotonta käydä armeijaa. Isältä opin itkun ja kiitän siitä häntä taivaaseen. Sillä vain miehet itkevät oikein, ja tieysti oikeat naiset, ihan pienet lapset myös. Isommat yrittävät korvata sillä tunteista puhumisen. Siitä pitäisi puhua lapsen kanssa.

 .

Maailman kauhein asia tekoitku. Se on vieläkin vastenmielisempää kuin humalaisen märinä ja vollotus.

Räkänokkainen housuunsa kussut pikkuisen pöljä poika lumikasassa on itkiessään samalla tasolla.

On mielenkiintoista että selvinpäin turpaansa saanut ei juuri itke, mutta humalainen volottaa ja ulvoo koko maailman tuskaansa.

Tässä on yksi hyvä syy miksi ei pidä juoda viinaa.

Mutta minä tulen kyllä itkettämään muutamia erimaalaisia journalisteja heidän ollessaan ihan selvipäinkin.

Sitten otan heistä kuvan ja pistän sen internettiin.

Minä itse en itke silloin vaan vetelen molemmilla käsillä niin että leuat paukkuu ja räkä lentää.

En videoi tapahtumaa, koska se on jo silloin sadismia, mikä ei ole tarkoitukseni.

Mutta kun pian matkustan afganistaniin, syyriaan ja iraniin, niin puutun varmasti siihen mitä toimittajat siellä tekevät. Jos haluat seurata uutisiani lähietäisyydeltä ja lukea järisyttäviä paljastuksia niin käy tykkäämässä virallisista fanisivuistani facebookissa!

Jussi Parviainen (Official Fan Page) sivustolla voin ilmoittaa teille kaikille milloin julkaisen dokumenttielokni.

En usko väkivallan parantavaan vaikutukseen, ainoastaan sen olemukseen pelottavana asiana, joka saa monen käsittämään että hänen mielipiteensä ja mediansa volyymi eivät ole ihan samoja asioita.

Mutta itku yhdistää ne.

Ei yksikään sota tai kapina ole koskaan ollut niin väärää toimintaa kuin sen raportointi. Ja aina se se kiihdyttänyt sotahaluja rintamalinjojen molemmin puolin. Tästä hyvin tietoisina sotakuvaajat ja kirjeenvaihtajat valehtelevat lisää viattomien verta maailmaan.

En usko että mikää muu saa heidän ajatelunsa muuttumaan paitsi väkivaltainen ratkaisu ja sitä seuraava laajalevikkinen kuva itkupillistä.

Minua ei itkettänyt, nyt niin surullisen elämävaiheeni vuoksi se, että näin unta jossa kaikki oli hyvin. En uskonut sihen unessakaan.

Tavallisesti olisin niiskautellut aamutuokion. Mutta minua vitutti suunattomasti lukea lehdestä Mika Myllylän elämän käsittely kansallisteatterin esityksessä. Mika sisar kertoi ettei sankarin sieluun oltu nähty ja tiesin sen jo heti kun kuulin koko hankeesta.

Miksi siitä piti tehdä mitään, kun ette mitään osaa ja varsinkaan tehdä teatteria toisen sielunelämästä.

Minä toimitin Mika Myllylän kaksi kertaa katkaisuun ja olin hänen kanssaan puhelinkeskuteluissa yötä myöten ja tunnistin surun jota suurempi on ollut vain Isäni, anteeksiantamusta pyytävä itku.

Mitä vittua te ymmärrätte mailman parhaan hiihtäjän koko elämän häviämisestä, jossa kaikki ne juhlivat jotka käyttivät samoja aineita.

Älkää menkö jonkun autonasentajan peruskoulutuksella, johon kansallisteatterin johtajan henegentieteelliset opinnut perustuvat, sorkkimaan yhtä maailman kovinta psyykettä ja sen rakentumista yli-inhimillisistä harjoituksista ja kilpailusuorituksista. 

Mika on enkeleiden kanssa. Kaikki on nyt hyvin.Uskosi ja suuri maallinen hyvyytesi ovat avanneet sinulle kultaisen ladun. Hiihdät vielä satamattoman lumen yläpuolella, sitä latua jouduit kärsien avaamaan, mutta nyt on kaikki hyvin. Tule vastaan jos jaksan taisteluni niin kuin sinä. R.I.P – Jussi Parviainen

Kukaan teistä ei edes tuntenut Mikaa, eikä varsinkaan sitä menetystä jonka hän koki, ettekä te mitään ymmärrä siitäkään mitä on olla maailman paras, kun olette teatterinkin tekemisessä keräilysarjassa. Ja sitten teette muka itkettävän näytelmän.

Kaupalliskäytännöllisyytenne hävettää.

Minä itkin silloin kun Mika kuoli ja itkisin nytkin näytelmänne vuoksi, ellei suru Saanasta vetäsi minua niin syvälle ikävään.

En tule katsomaan näytelmää, koska haistan jo asematunneliin kansallisen paskan hajun Aleksis Kiven patsaan takaa.

Tai sitten saatan tullakkin ja tuhoaan koko esityksen huutamalla Esko Ahoa selvittämään tilannetta, josta hän oli hyvin tietoinen samoin kuin koko maajoukkueen hormoniohjelmasta.

Esko Aho muuten pitäsi piestä.

“Nokian johtaja”, joka ei enää voi vastata entisen hommansa suhteen mitään- “Pässi”, niin kuin Paavo Väyrynen hänestä sanoi. Pilasi koko keskustan ja ryhtyi poliittisten aikojen ainoana onnistumisena, suhteiden hankkijana, näiden suhteiden hyväksikäyttäjäksi; moraalittomaksi lobbariksi, kunnes vääntäytyi Nokiaan.

Minulla on Maailman muutoksesta syrjään jääneestä Eskosta sellaista tietoa, että itkua se tursuaa, kun julkaisen sen kokonaisena.

Vladimir Putin vuodatti kyyneliä tultuaan valituksi jälleen venäjän presidentiksi. Ja sen täytyy merkitä jotain, sillä Stalininkin tiedetään itkeneen.

Aatos Erkon ei tiedä kukaan itkeneen, sen ymmärtää kun katsoo hänen poskiaan.

Kyynelkanavat toimivat vain sisäänvirtauksella. Jokaisella aamupesulla ja sateella silmiin mennyt vesi laskeutuu hänen poskiinsa. Tämä poskien suorittama kavallallus on nähtävissä myös Martti Ahtisaarella.

Heillä on kirjaimellisesti naama täynnä kyyneleitä. Mutta ei heitä itketä. Eikä heitä itketä heidän jälkeensäkään. Tätä kutsutaan molemmin puoliseksi tunteettomuudeksi.

NEGATIIVISEN ITKUN MIEHET.